30.1.07
Neuroottinen skissi
Olen kokoontaittuvaa mallia.
Kun minua ei tarvita,
minut voi panna pakettiin
ja nostaa komeron nurkkaan.
Olenkin eri näppärä.
En voi levittäytyä,
vatsaani kipristelee,
olen naurettava,
vatsaani kipristelee, suoleni valuvat
eivätkä salli puhua
kenestäkään muusta tässä yhteydessä.
Ovatko juuri nämä ne puitteet, joiden varaan maailma rakentuu?
Ovatko juuri nämä?
Tunnisteet: itsesääli, kupla, neuroottisuus, runous, uhma, vatsa
Timo 23:11
